30.6.2012  Vuodatuksen kuvapalvelin meni rikki sähkökatkoksen vuoksi ja Vuodatus on kadottanut kaikki blogini kuvat 2009 jälkeen... ihan kiva blogille, jossa kuvat ovat aika tärkeitä. Mutta onhan sentään tekstit jäljellä. Katsotaan jaksanko/viitsinkö korjata kuvat paikalleen joskus.

Seuraavana aamuna suuntasin junalla kohti Amsterdamin lentokenttää. Kesken matkan juna tyhjennettiin ja syyksi ilmoitettiin, että lentokentän lähellä oli tapahtunut junaonnettomuus, eikä juna menisi sinne asti. Hmm... kiva tunne, kun ei osaa kieltä ja kukaan ei tuntunut tietävän, kannattaisiko odottaa seuraavaa junaa vai ryhtyä laatimaan muuta reittivaihtoehtoa. Kuuntelin erään reppuselkäisen tytön ohjetta ja hyppäsin naapuriraiteelle tulleeseen junaan isoja matkalaukkuja kantaneiden lentoemäntien vanavedessä, ja sain kuulla, että kannattaisi mennä seuraavalle asemalle, ottaa sieltä joko bussi tai taksi lentokentälle. Lyöttäydyin siis lentoemäntien vanaveteen ja tein kuten hekin. Asemaa myöhemmin etsin taxia, mutta huomasin sattumalta, että asemalta oli lähdössä bussi lentokentälle. Mahduin täpötäyteen bussiin juuri ja juuri ja niin viime tipassa, että en päässyt edes maksamaan matkaani. Puolituntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä saavuin Schipholiin, joten loppujen lopuksi pieni seikkailu ei sotkenut matkaani juuri ollenkaan. Schiphol on iiiso lentokenttä ja siellä on paljon isoja kauppoja, joissa 2 tuntia kului kuin siivillä tarjontaa katsellessa.

Nämä aidot puukengät mahtuivat juuri ja juuri matkalaukkuuni. Poika oli iloinen uusista kesäkengistään.

Amsterdam on mukavan oloinen kaupunki, jonne kannattaa varmasti mennä uudestaankin. Samoin koko Hollanti. Minusta Hollanti on iso hienosti hoidettu puisto, kuvaus joka huvitti ystävääni. Mutta mitä muuta voi sanoa maasta, joka on täysin ihmisen tekemä? Ei laaksoa, ei kukkulaa, jota ihminen ei olisi sinne itse tehnyt.

  

Menomatka Helsingistä Amsterdamiin sujui turvatarkatusta lukuunottamatta mukavasti: jopa koneessa tarjoiltu kahvi ja sämpylä oli harvinaisen hyvää.

EU:n määräys laittaa nestemäiset tuotteet litran pussiin meinasi koitua tuliaisteni kohtaloksi: olin ostanut aamulla tuliaisiksi ystäväperheelleni poron-, hirven- ja karhunlihasäilykkeitä pienet purkit, enkä tosiaankaan ajatelut, että ne sisältävät sen verran nestettä, että ne pitäisi tuohon litran muovipussiin laittaa! Olin matkalla vain käsimatkatavaroilla. Kun yksi turvatarkastaja sitten tutkaili matkatavaroitani hitaasti ensin skannerin läpi, toinen alkoi tonkia tavaroita hihnalla, minä en ymmärtänyt, mistä voisi kiikastaa. Mukava nainen sitten kertoi, mistä kiikasti ja kysyi jätänkö ostokset heille vai haluanko ne mukaani. Koska halusin todellakin tuliaiset mukaani, ei auttanut muu kuin lähteä vielä matkalaukkua ruumaan laitettavaksi.

Kun löysin KLM:n matkatavaraselvityksen, tuli toinen viivästys: virkailija sanoi, että toinen laukkuni maksaisi 40 euroa. Totesin, etteihän minulla ollut toista laukkua, vain tämä pieni laukku. Hän sanoi, että minulle on merkitty toinen jo ruumaan laitettu laukku ja toinen maksaisi 40 e, kiitos. Totesin, ettei vika ollut minussa vaan jossain muussa, kuten siinä tietojärjestelmässä: olin tässä ensimmäistä kertaa ja minulla on todellakin vain yksi laukku, joka nyt on sun edessäsi. Hän nousi ylös ja lähti keskustelemaan toisen virkailijan kanssa. Muutaman minuutin kuluttua hän tuli takaisin ja totesi, että on tapahtunut virhe, ilmeisesti minulle oli merkitty sukunimikaimani laukku, mutta hän kirjaa nyt tämän laukun minulle. Kiitin ja lähdin kiitämään uudelleen turvatarkastukseen.  Aikaa koneen lähtöön oli enää vajaa tunti.

Vaikka Shipholin lentokenttä on iso, juna-asema oli helppo löytää. 1,5 tunnin matka Eindhoveniin maksoi 18 e, joten ei kallista. Juna olikin sitten turkasen täynnä, eikä siellä ollut mitään tarjoilua. Harmitti, kun en älynnyt edes vesipulloa lentokentältä ostaa kun kiirehdin junalle. Tasainen maasto, ohi vilistävät kylät ja kauniit talot pihoineen pitivät minut hereillä, vaikka jo väsyttikin. Tykästyin junamatkan aikana hollantilaisiin taloihin, ne olivat pääsääntöisesti korkeintaan 3 kerroksisia ja jyrkästi harjakattoisia. Ja tehty tiilestä tai kivestä - puutaloja ei silmiin osunut. Kotieläimet, hevoset, lehmät, lampaat, kanat olivat jo pelloilla. Samoin hanhet ja joutsenet uiskentelivat radanvarsikanaaleissa.

Ystäväni Ria oli minua vastassa rautatieasemalla miehensä kanssa. Automatka heidän kotiinsa Sint-Oedenrodeen, joka on pienempi kylä Eindhovenin lähellä, kesti puolisen tuntia ja koko matkan sain ihastella kauniita taloja ja siistejä pihoja. Täällä viihtyisin todella hyvin asumassa minäkin! Joskus kotimaassa harmittelen miten rähjäiseltä junaradan tai maanteiden viereiset talot näyttävät, miksi ne eivät voi olla näin kauniita? Olisiko aika ottaa mallia Keski-Euroopan rakentamisesta?
 

 
Rian kanat olivat jo ulkona




1400 luvulla rakennettu, alunperin 'Strijpe' -niminen linna, jota laajennettu 1900 luvulla ja uudelleen nimetty 'Henkenshage' n linnaksi. Linna toimii nykyään juhla- ja kokous ja koulutuspaikkana. Upeita kuvia linkistä lisää.